Finding hygge in Denmark

Onhan se nyt vaikeaa, kun tuppaa unohtelemaan asioita. Tänä päivänä ehkä turhankin usein, mutta syytetään tästä vuosi vuodelta vanhentuvaa kuontaloa ja sitä, että elämässä on nyt meneillään yhtä sun toista. Mitään kovin suurta kämmiä ei ole onneksi päässyt käymään, joten no worries.

Käväisin tuossa joku aika sitten Tanskassa ja josta olen ollut aikeissa kirjoitella. Oli sinällään todella erilainen reissu, sillä viimeksi olin matkassa yksin kun taas tällä kertaa vierailin hyvän ystäväni luona. Reissu on lyöty lukkoon jo lähes siinä vaiheessa kun ystäväni kertoi lähtevänsä sinne vaihtoon, koska meitähän ei pienet etäisyydet haittaa.

Lensin aluksi Legojen luvattuun kaupunkiin eli Billundiin, josta jatkoin matkaa edelleen kohti Aarhusia (Århus). Luulin vielä lopulliseen kohteeseen saavuttuani, että olin tullut johonkin suht pieneen pitäjään, mutta kyseessä olikin koko maan toisteksi suurin mesta. Ja huolimatta kaikesta siitä ihmismäärästä, niin ainakin ihan siinä keskustassa oli todella symppiksen näköistä kuljeskella. Pelkästään ne matalat rakennukset ja niiden värit teki kyllä vaikutuksen.

Käytiin yhtenä aamuna vähän käppäilemässä "rannassa" ja onneksi löydettiin lopulta eräs avoinna ollut kahvila, sillä tuuli oli sen verran vilpoinen, että kuppi kuumaa teki ihmeitä! Vaikka Tanska on hieman etelämpänä mitä Suomi, niin ei siellä ihan tähän vuodenaikaan olisi ilman pipoa ja hanskoja tarjennut. Siis ainakaan tällainen vilukissa kuin meikäinen, jolla on aina ja joka paikassa kylmä. Käytiin muuten myös leikkimässä tuossa yhdessä aikaisemmassa kuvassa näkyvässä suihkulähteessä, koska lapsihan on terve kun hän leikkii.

Yksi kaupungin vaikuttavimmista asioista oli kuitenkin taidemuseo eli ARoS (Aarhus Art Museum). Kaverini oli hommannut sinne sellaisen kausikortin, johon kuului sellainen iso plussa, että sen haltija sai tuoda museoon mukanaan maksutta yhden kaverinsa. Pelkästään tuo museon katolla oleva panoraamaterassi oli sellainen elämys, jonka vuoksi samaiseen paikkaan tekisi mieli mennä uudelleen. Kyseessä ei niinkään ollut ehkä terassi, vaan pikemminkin muodoltaan rengasmainen kävelysilta/-tie, jonka ympäri pystyi kävelemään samalla kun ihasteli kaikissa spektrin väreissä olevia lasiseiniä. 

Ja koska syödäkin pitää, niin piipahdettiin ateroimaan Aarhus Street Food -nimisessä paikassa siinä juna-aseman liepeillä. Mikäli olet itse matkustamassa tuolla päin, niin suosittelen lämpimästi käymään! Siellä oli koottuna yhteen paikkaan (halli + piha-alue) kaiken maailman keittiöiden tarjontaa, josta jokainen löytää taatusti itselleen mieluisaa purtavaa. Empä taida enää vaan muistaa mihin itse päädyin, mutta maukasta se kyllä oli. Samainen paikka on ilmeisesti todella suosittu ja voi vaan kuvitella kuinka paljon siellä on väkeä lämpimänä kesäpäivänä. 

Tuskin olisin itse ikinä löytänyt saati valinnut tätä kaupunkia matkakohteekseni, joten täytyy myöntää, että onhan noista maailmalle lähtevistä kavereista hyötyä aina itsellekin. Matkailu siis todellakin kannattaa. Ja mitä tulee muuten yksin matkusteluun (aka solo travelling), niin kyllä se uusien asioiden kokeminen ja maailmankolkkien näkeminen yhdessä jonkun kanssa on huomattavasti hauskempaa. Silloin tulee jopa enemmän hehkutettuakin kaikkea sitä upeutta, joka saa haukkomaan henkeä. Ja lopulta kun sitten esittelet muille matkalla ottamiasi valokuvia, niin eihän ketään oikeasti koskaan edes kiinnosta.

Solo travelling on silti vielä toistaiseksi suosikkitapani matkustaa, vaikka sitä joutuukin olemaan omine ajatuksineen kaiken aikaa, mutta sen myötä on oppinut olemaan sujut itsensä kanssa. Aina ei voi tietää varmaksi mihin onkaan menossa, mutta tunteepahan itsensä ja osaa ennakoida toimintansa ehkä jopa vähän yllättävissäkin tilanteissa. Toki se on aina ulkomaailmassa vaan pelkäksi eduksi, jos ei ole kovin sisäänpäinsuuntautunutta sorttia. Tällöin sitä meinaan saattaa mennä helpommin keskustelemaan tuntemattomille tai jopa tekemään tuttavuutta paikallisten kanssa.

Trade your expectations for appreciation

and the world changes instantly.

- Tony Robbins

What to do next

Kyllä asioilla on vain tapana järjestyä, vaikka ei siltä aina vaikuttaisikaan. Ensin kauheaa panikointia ja stressiä tulevasta, mitä tekisi ja minne lähtisi. 

Sitten kun on aikansa pyöritellyt peukaloita ja ehtinyt seistä tovin peukalo keskellä kämmentä, jotain tapahtuu. Asioita suorastaan tulvii päälle ja seuraavana edessä on liuta valintoja, joista tulisi löytää ne itsensä kannalta parhaimmat. 

I am not what happened to me.

I am what I choose to become.

- Carl Gustav Jung 

Mistä saa varmuuden siihen mikä on oikein ja mikä ei? Tulenko katumaan päätöksiäni tulevaisuudessa? Tai mistä kaikesta jään paitsi jos valitsenkin tuon tien toisen sijasta? Mihinkään näistä kysymyksisä ei ole sitä yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Asioiden laita ja valintojen vaikutukset selviävät ajan kanssa, eikä niihin juuri voi etukäteen vaikuttaa. Asiat vain tapahtuvat ja se on aivan varmaa, että jotkin niistä menevät erilailla käännyitkö sitten vasemmalle tai oikealle. Asiat selviävät elämällä. Astuessa kohti tuntematonta ja kokeilemalla rajojaan. Käydessä elämänsä äärirajoilla.  

The significance of life is life itself.

- Hermann Keyserling

You might think that nothing never happens, but you're wrong. Just wait and things will happen. They'll most likely happen on those days when you're not expecting them. So, you can call it luck or destiny, which one you ever prefer.    

The only thing you need to do, is to make choices. Those important choices which will follow you until the end of your life. You cannot know if it's right or wrong. You need to trust yourself and hope for the best. Once you turn left it's pretty hard to turn back afterwards and start from the very beginning. It's not impossible and it can be done. It only demands more efforts and so to speak guts. 

Remember to be strong and have a little faith. But still you've to do something to achieve them. Do whatever makes you happy, and enjoy even the most smallest things in your life. Step out from your comfort zone and don't be afraid of the unknown. It's not as scary than you think.

Syksy on tullut ja kelit ovat olleet sen mukaisia eli tuulee ja taivaalta sataa vettä (eilen myös neulasia, lehtiä ja käpyjä). Olin tosiaan viime syksyn pois Suomesta, joten tuntuu kun olisin jäänyt siitä kokonaan paitsi. Vaikka eihän tuo Uppsala nyt niin erilainen kaupunki ilmastoltaan ole, mutta kuitenkin. Siellä asuessani koin Ruotsin syksyn, mutta Suomen syksy on aivan oma juttunsa. Tuiskeista huolimatta ulkona on lämmin ja siellä tuoksuu ihanalta! Puista pudonneet, värikkäät lehdet ratisevat kivasti jaloissa, ja siellä täällä näkyy kauniin punaisen kypsiä puolukoita. Että terveisiä vain täältä metsän siimeksestä, metsähöperöltä. 

Viikonloppuna käväisin pitkästä aikaa teatterissa ahmimassa itseeni annoksen kunnon kulttuuria ja sivistystä. Tai mikäli työttömiksi jääneistä, strippareiksi ryhtyvistä miehistä puhuttaessa voidaan puhua sivistyksestä ;D Kyseessä oli Porin kaupunginteatterin komedia-musikaalista nimeltä Housut pois, joka todella on katsomisen arvoinen. Nauraa sai sekä nauttia näyttelijöiden, etenkin yhden kaverin taidoista. Elokuvateatterissa tulee käytyä useammin, mutta teatterissa on sitä jotakin. Kunnon kulttuuria ja näyttelemisen hohtoa.

Kulttuuri-ilta jatkui Rillossa hyvää ruokaa syöden ja seurasta nauttien. Hieman luksusta arkeen, kun kolmatta kertaa yhden viikon sisällä ulkona syömässä. Pörssi kiittää ja kuittaa, että sopivan harvoin tulee tälläisiä päiviä vastaan. 

If it's still in your mind,

it is worth taking the risk.

- Paulo Coelho

A day without a laugher is a day wasted.

- Charlie Chaplin