Time to take it easy

Kesätyöt ovat tosiaan jo minun osaltani alkaneet (neljättä viikkoa mennään). Töissä riittää kiirettä, välillä jopa muille jakaa. Jotkut päivät ovat tosin sellaisia, ettei asiakkaita käy kuin muutama, ja jotkut ovat taas asiakkaita piukassa alusta loppuun. Tänäänkin päivä alkoi tunnin mittaisella selvityksellä.. olisi nyt ensin edes itse herännyt päivään suht raskaan viikonlopun jälkeen.

Vaikka kesään kuuluukin työssäkäynti ja rahapussin lihottaminen (modernissa nykypäivässä nollien lisääminen pankkitilille), niin kyllä sitä silti ehtii ottaa rennosti. Tämäkin viikonloppu sujahti Forssassa juoksutapahtuma Suvi-illassa kirmaillen.

Aloin käymään "säännöllisesti" juoksulenkillä joskus tuossa vuoden vaihteen jälkeen (yritys ainakin oli kova) ja tavoitteenani oli juosta kymppi (10km) Suvi-illassa ilman suurempia ponnisteluja. Treenaaminen lähti hyvin käyntiin, sitten tuli pari taantuma vaihetta ja viime hetkenkin harjoittelut jäivät melko vähälle muiden kiireiden takia. Mutta kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen viime lauantain suoritukseeni. Loppuaikani oli 1.08.18, mikä on lähes viisi minuuttia pienempi mitä odotin.. joten JES, tavoite saavutettu!

"Onnennumero" ja ihka ensimmäinen juoksumitali!

Otin haasteen (porkkanan) vastaan: jos juoksen ensi kesänä samaisessa tapahtumassa puolimaratonin, niin äiti ostaa minulle uudet juoksulenkkarit. Eli eikun vaan uutta tavoitetta tähtäimeen!

Äitin suorituksen jälkeen jouduttiin vähän keräilemään voimia ja kotio lähdettiin lopulta ensiapu-pisteen kautta. Ilta hölläiltiin ja käytiin viime hetkellä Vesihelmessä virkistymässä (tapahtuman osallistujille ilmainen sisäänpääsy).  

Kokemuksesta jäi ensimmäisenä mieleen aivan mahtava fiilis (tulen aivan varmasti uudelleen)! Ja vaikka oma suoritukseni olisikin voinut mennä hieman paremmin, niin loistavan ajan lisäksi saatiin liuta ilmaisia näytepakkauksia (muroja ja kahvia) kotiin viemisiksi!

Sitten kelataan puolitoista viikkoa takaperin Maailman ympäristöpäivään! Porissa järjestettiin tuolloin ohjelmaa vanhoilla veturitalleilla, jossa minä sitten ylpeänä Kekenä kävin pyörähtämässä.

Tapahtuma kantoi nimeä Kestävän kehityksen kesäpiknik, jossa pidettiin puheita, jaettiin palkintoja, valistettiin ihmisiä kierrätyksestä, erilaisista kestävistä arjen valinnoista ja kerrottiin ihmisille esittein/ständein mm. Porin kansallisesta kaupunkipuistosta ja Selkämeren kansallispuistosta. Ja kaiken kukkuraksi siellä sai ilmaista hernekeittoa, joten pakkohan sinne oli silloin mennä! Keitto tosin oli aika kehnoa (huomattavasti parempiakin on tullut syödyksi), ja muutenkin tapahtuma oli aika pliisu. Monenmoiset käsityö-kojut olivat kivoja ja niissä myytiinkin sellaisia käsitöitä, joihin en ollut ennen törmännyt. Olin kuitenkin jättänyt lompakon töihin (visiittini ajoittui ruokatunnille), joten tyydyin vain ihailemaan. Odotin asiantuntijoiden valistavan tavallisia tallaajia siitä, mitä KeKe on ja miksi se on jatkuvasti mediassa esillä. Mutta ei.. siellä ei todellakaan ollut mitään sellaista ja uskon useimpien ihmiset tulleen paikalle vain ja ainoastaan ilmaisen hernerokan paiste silmissään. Karu totuus, mutta näin on näreet omasta mielestäni.

Sitten hypätään taas asiasta kolmateen eli valintakoepäivään Vorssaan! Kuten viime vuonnakin Keken valintakoepäivänä paikalla oli tuutoreita, jotka silloin opastivat tai ainakin yrittivät ohjeistaa meitä untuvikkoja maailman menosta, niin tänä vuonna me uudet tuutorit vuosimallia YSKENU12A2 olimme suorittamassa tuota samaa ja erittäin vastuullista tehtävää. 

Jotkut ne vaan ruskettuu muita helpommin.

Vaikka kesä tuntuukin olevan pelkkää rahan eteen raatamista, niin kyllä sitä ehtii tekemään myös kaikkea muuta. Pitää vaan käyttää kaikki se vähäinen ja kallisarvoinen vapaa-aika järkevästi niin, että ehtii ottaa irti arjesta, tavalla tai toisella.

Viikonloppu on pidempi kiitos Juhannuksen, joten nyt aion todellakin ottaa rennosti ja hölläillen irti raskaasta arjesta. Nyt kuitenkin yöpuulle nukkumaan uudelleen järjestettyyn huoneeseen ja aamulla aikaisin ylös kohti uutta työpäivää. 

 Nuorten liiallinen viisaus olisi huono merkki.

- Baldassare Gastiglione

Koulutusta, hakoteillä, risteilyä ja verenvuotoa

Nyt lyhyesti parilla kuvalla terästettynä juttua Lemmenlautta -risteily reissustamme ja päivästä sitä ennen! 

Eli torstaina oltiin kahden keketuutori-toverin kanssa Hämeenlinnassa liikuntatuutorikoulutuksessa. Koulutus kesti vaan kolmisen tuntia, ja saatiin vaan uudeksi tehtäväksemme järjestää syksyllä uusille opiskelijoille liikuntatapahtumia (plus muuta sen sellaista) ja kannustaa ihmisiä liikkumaan. Voisiko helpompaa lisäkoulutusta ollakkaan, missä oli ensinnäkin aivan mahtavan kivaa ja saa kaiken lisäksi helposti lisää pisteitä.. minä sanon että ei. 

Koulutuksen jälkeen osallistuttiin Hakoteillä - Lähiravintolakiertoajeluun, jossa siis kierreltiin eri paikkakuntien baareja/pubeja bussilla. Kaikki alkoi Hämeenlinnasta, sitten käytiin Rengossa, Forssassa, Jokioisilla, Ypäjällä, Loimaalla ja Tammelassa. Bussi pysähtyi jonkin kuppilan eteen, meille annettiin kelloaika koska bussi jatkaa matkaansa (myöhästelijöitä ei odotettu), sitten 5 minuuttia ennen lähtöä puhallettiin pilliin merkiksi, että pian matka jatkuu! Oli kyllä kokemuksen arvoinen reissu ja jonne on pakko mennä joskus uudestaan!

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös kiertoajelu, jonka jälkeen ilta jatkoi menoaan yhdessä Hämeenlinnan baarissa. Oltiin asennoiduttu siihen, että tullaan takasin Forssaan ensimmäisellä bussilla mikä sinne päin aamulla lähtee, eli 5.45. Meille tarjottiin toki paikkoja minibussista, mutta jätettiin se väliin, koska ajateltiin että muuten jäädään paitsi kunnon elämysmatkailusta :D Yökerhon mennessä kiinni meidän pitäisi löytää vaan jokin jatkopaikka tai 24h huoltoasema tms., jossa voitaisiin sitten tuo baarin sulkemisajan ja bussin lähdön erotusaika viettää. 

Ilta tai siis yö veteli viimeisiään ja meitäkin alkoi vähän ramaisemaan, ja kappas kummaa meille tarjottiin taas kyytiä kotiin. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun päätettiin, että tähän tarjoukseen tartutaan. Päästiin pidemmittä mutkitta mun luo nukkumaan pari tuntia odotettua aikaisemmin ja hyvä niin, koska seuraavaksi lähdettäisiin risteilylle! Elämysmatkailusta viis, kunhan pääsee nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaa koetusta varten. 

Tällä Hämeenlinnan reissulla tapas taas paljon uusia ihmisiä ja sai monta uutta kaveria :-)

Muutama tunti unta, koululle syömään, takas kämpille suihkuun ja valmistautumaan tulevaan. Vasta kun oltiin selvitty edellisestä reissusta, niin oltiin taas sata lasissa menossa kohti Turkua ja Lemmenlauttaa! Tässä nyt muutama kuva ikimuistoisesta matkastamme

Matkalla huoltoasemalle otettiin pari kuvaa, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun Niina oli Turussa!

Mutta ennen kuin lopetan tämän kirjoituksen, niin vielä lyhyesti muusta viikonlopusta. Se oli nimittäin täynnä VERTA! Kyllä luit oikein, pelkkää verenvuodatusta koko juttu. 

Olen ollut meinaan lähemmäs kaksi viikkoa kipeenä (jäätävää yskää, niin että keuhkot hyppää ylös plus kolmiolääke) ja nyt kaikki sitten kulminoitui siihen, kun olin saanut pienimuotoisen nuhan (nenän limakalvot oikeen extra kuivat). Vuotava nenä vaatii luontaisesti niistämistä ja se riitti pilaamaan lähes tulkoon kokonaan minun viikonloppu fiilikseni. Niistä kerran ja vuoda verta seuraavat kaksi tuntia kahdesti päivässä. Anteeksi nimettömän hotellin siivoojille, että peitin vessan lattian verellä ja viehättävillä hyytymillä.. nyt kävi näin. Sen verran meni kyllä hermot, kun kaiken tämän piti pilata vielä minun tuffani syntymäpäiväjuhlat minun osaltani.

Lopuksi kun horisontissa ei loppua näkynyt ja kyynelkanavistakin tuli verta oli aika lähteä päivystykseen polttamaan nokkani lopullisesti umpeen. Pitkän odotuksen ja omituisella tavalla toimivien hoitajien jälkeen pääsin takaisin kotiin ja jatkamaan epäonnistunutta viikonloppuani. Kyllä ne vissiin siellä lääkärissä polttivat oikeasta kohdasta, kun ei ole verestä kuulunut kahteen päivään yhtikäs mitään.. kiitos!

Puhe on kuin lehdet puussa; teot kuin hedelmät.

- Kiinalainen sananlasku

Tuutorikoulutus

Tätä viikonloppua odotettiin innolla viikkokausia ja nyt se on ohi, mutta sanompa vaan että oli ihan mielettömän upeeta ja kivaa!

Perjantai aamuna, pari perhosta masussa, lähdettiin kohti Mustialaa tuutorikoulutusta varten. Meidät jaettiin heti alussa ryhmiin, jossa sitten suoritettiin erilaisia työpajoja sun muita. Aluks vähän jännitti se, ettei tunne ketään saatikka sitten niitä ihmisiä siinä omassa ryhmässä, mutta se tunne ei kauaa onneksi kestänyt.. kävi meinaan ilmi, että jotkut oli puolituttuja tai jotain puolituntemattomia. :D Ja muutenkin kun tutustuttiin toisiimme kaiken maailman leikkien avulla, niin ne vähäisetkin perhoset kupsahtaa ihan hetkessä.  

Työpajoissa käytiin läpi kaikenlaisia juttuja mitä tulee sitten tuutorina vastaan. Ne oli tosin pitkälti aika teoria painotteisia, mutta kyllä meidät laitettiin tekee joitain tehtäviäkin.. lyhyitä, nopeita ja helppoja. Jokaisen pajan pituudeksi oltiin laitettu tunti, mutta ne loppu melkeen aina vähän aikasempaa, joten meille jäi rutkasti luppoaikaa. Ulkona oli tosi hieno ilma, joten päätettiin hyödyntää tämä ainutlaatuinen tilaisuus pelailemalla pelejä. Parhaaksi peliksi valikoitus ehdottomasti jalkapeli! Huisin hauskaa, tosin aika läheistä (for those who know what I mean).

Loppuillasta vannottiin vala, chillailtiin ja pelattiin lautapelejä plus jotkut meni saunomaan. Aamulla aikasin ylös, aamupalalle ja samaa rumbaa parisen tuntia. Sitten syötiin taas.. tuolla ei muuten ollut ruuasta pulaa. Koko ajan syötiin ja vaikka niitten välissä oli monta tuntia, niin oli silti ihan ähky koko ajan.  

Koulutus kesti vaan kaks päivää eli oltiin lauantai-illaksi takas kotona. Ja koska meistä oli tullut tuutoreita, niin olihan sitä sitten pakko lähteä juhlimaan! Forssan uunituoreet tuutorit, parit lasilliset, pelejä (hyviä ja huonoja) ja loisto meiniki, ei se muuta tartte. Hauskaa todellakin oli, vaikka aina ei tuu tehtyä mitään mahtipontisen järkevää.. terveiset P12! Sitten lopulta lähdettiin kuppilaan jatkoille, tosin vajaa miehityksellä..

Kaikkein hienointa koko koulutuksessa oli kuitenkin se, että tutustu uusiin ihmisiin ja sai paljon uusia kavereita! :) Uusia tuttavuuksia, ketkä muistaa pitkään ja muistoja, joita muistelee vielä vuosien päästä.

Vähäisten yöunien saattelemana koitti sunnuntai ja porukat tuli käymään! Pitkästä aikaa näki niitäkin, kun ei oo tullut vähään aikaan käytyä kotopuolessa.. meen sinne vasta pääsiäisenä. 

Käytiin syömässä ja kaupoilla. Jääkaappi sai täytettä ruoasta, urheiluvaatetus uudet juoksutrikoot ja lyhykäiset jalkani ne niiin ihanat kengät!

Viikonloppu meni liian nopeesti, hetken ehti hengähtää koulujutuista, mutta tänään ne jatku taas. En halua edes laskee kuinka monta tehtävää pitäis saada valmiiksi kahdessa viikossa. Liian monta, mutta ei hätää, kyllä ne valmistuu sitten aikanaan.

Aurinko lämmittää muuten aika mukavasti ja lumetkin sulaa, mutta ulkona on silti ihan jäätävän kylmä. Voisiko tämä iki-ihana takatalvi olla siis jo ohi ja tehdä tilaa keväälle, kiitos. 

Ventovieras on vain tuttava, jota et vielä tunne.

- Tuntematon

Lähtölaskenta jouluun on alkanut

Nyt on taas pitkästä aikaa aikaa päivitellä kuulumisia (anteeksi laiskuuteni). Siispä...

Joulukuun alku on aika pitkälti mennyt koulujuttuja tehdessä, ja tänään alkoi kauan odotettu ja ansaittu JOULULOMA! Aah, ihanan pitkä tauko (vajaa nelisen viikkoa) koulusta ja siihen kuuluvista miljoonista projekteista, tehtävistä ja blääbläblää...

Suklaakalenterin ensimmäinen luukku tuli avattua 11 päivää sitten ja tänään aukesi luukku numero 12! Yyyy ja tänään on siis 12.12.12 (karmivaako?) siis samanlainen päivä kuin kaikki muutkin.

Sitten meillä oli koulussa EA1 -kurssi ja nyt sitä sitten osataan auttaa apua tarvitsevia. Kurssi tuntu kyllä tosi hyödylliseltä ja siitä jäi hyvä olo, kun tietää ettei tartte olla ihan peukalot keskellä kämmentä tilanteessa, missä joku tarvitsee apua. Meille opetettiin kaikkea ensiavun perusteita eli miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia ja tietysti se kaikkein tärkein eli miten laitetaan ihminen kylkiasentoon ja miten elvyytetään oikeaoppisesti.

Ja kaikista näistä taidonnäytteistä ja oppimisesta on nyt todisteena ensiapukortti, onko sulla sellanen?

Kaikki varmaa tietää mitä tutorit on, etten ala sitä tässä enempää selittämään. Meidän luokalta huimat neljä haki tuutoriksi (myös siis minä) ja kaikki päästiin! Tiedettiin se tosin jo ennen niitä haastatteluja, koska meidän luokkaa ohjaa neljä tuutoria ja meitä hakijoita oli neljä, joten piece of cake!

Samana päivänä tuli myös veronpalautukset, niin pääsin vihdoin ja viimein joululahja ostoksille. Vähän niinkun kaks kärpästä yhdellä iskulla.. samana päivänä sain tiedon, että musta tulee tutor ja sain kaupanpäälle veronpalautus rahat.

Linnanjuhlatkin tuli katottuu tällä kertaa OIKEESTI alusta loppuun, jokaikinen vieras ja suurlähettiläs, tanssit sekä jatkot. Olin vähän pettynyt, kun mikään naisten puvuista ei oikeen loksahtanu. Ne oli kaikki aika jees, muutama vähän hienompi ja näyttävämpi sekä tuttuun tapaan muutama tosi hirveen näkönen!

Viime viikon kohokohta oli lauantai, sillä sillon äiti, iskä ja mummu tuli kylään! Forssassa oli koko viikonlopun kestävät joulumarkkinat, joten käväistiin niissä ja Finlaysonin tehtaanmyymälässä. Ne markkinat pidettiin yhdessä isossa hallissa ja siellä oli monta kymmentä pöytää, jossa porukka myi itse tekemiään koruja ja muita käsitöitä, itse leivottuja leivonnaisia ja limppuja ja niin edelleen :)) Oon asunu Forssassa kohta jo 4kk (syyskuun alusta asti), enkä ollu vielä kertaakaan käynyt Finlaysonin tehtaanmyymälässä ennen tätä lauantaita, ja ihan hyvä niin, meinaan sieltä olisi voinut ostaa kaiken! Ostohimo piti kuitenkin pitää kurissa ja ostaa vain niitä mitä tuli hakemaan eli joululahjoja ja tyynynpäällisiä.

Eilen tiistaina vietettiin meidän luokan keskeistä saunailtaa viisnepan saunatiloissa. Porukkaa kävi tosiaan saunassa, syötiin, pelattiin lautapelejä ja biljardia. Ilta loppu lyhyeen, mutta oli jätte kivaa! Suur kiitos illan järjestäneille tuutoreille!

Nyt ollaan Porissa ja tavarat (vaatteet sun muut) purettu kasseista ja laitettu oikeille paikoilleen loman ajaksi. Tavoitteena siis ottaa kaikki ilo irti tästä hetkellisestä vapautuksesta ja aloittaa uusi vuosi hyvin levänneenä, rentoutuneena ja iloisin mielin!

Onnettoman ystävät ovat kaukana.

- Lucius Seneca