Päivittyneet kasvot

Joku teistä on jo varmaan huomannutkin, mutta päivittelin tässä viikolla blogini ulkonäköä. Tuli tuossa eräs ilta sellainen fiilis, että pieni muotoinen kasvojenkohotus (a facelift so to speak) olisi tarpeen. Aloitin blogin kirjoittamisen silloin kun muutin omilleni tänne Forssaan. Olin usein pohtinut hankkivani päiväkirjan, mutta jotenkin se ajatus tuntui liian työläältä, vaikka siis eihän tämä koneella näppäilykään mitään sen kevyempää ole. Joskus tulee juttua tuosta noin vaan, mutta välillä näiden juttujen kirjoittamiseen voi mennä toistakin tuntia. Kaikki riippuu fiiliksestä.

Laitoin siis blogin pystyyn ja toivoin (ja toivon vieläkin), että jotkut ihmiset sieltä kaukaisuudesta alkaisivat seuraamaan näitä epäsäännöllisiä lätinöitäni. Koska kasasin kaiken kasaan melko nopeasti, päätin tehdä nyt pienen päivityksen. Hieman erilainen ulkonäkö syntyi uudella värityksellä sekä uudella, iloisella bannerilla! Hassua, miten tuo useamman kuvan värikäs luomus toikin uutta iloista ilmettä blogin ulkonäköön. Tai olihan se aiempi mustavalkokuva ehkä hieman tylsä ja ankea, pakko myöntää, mutta nyt on yllä keisarin uudet vaatteet ja kokonaan uudet aatteet kohdillaan!

Ikkunanlautakin sai päivitystä, kirpputorilta löytyneistä kaktuksista!

Perjantaina lähdimme kaverin kanssa auringonpaisteen kunniaksi Tammelaan pyöräilemään. Aluksi piti mennä vain pienelle kävelly, mutta pyörällä pääsee nopeammin kauemmaksi, joten miksipäs ei. Aurinkolasit naamalle ja reissumiehet reppuun, niin se on so let's go! Tammelaan ykskaks tylsän suoraa pyörätietä pitkin ja takaisin Kaukjärven toista puolta. Eväät pysähdyttiin syömään jo entuudestaan tutulle Mustialan metsätunkiolle, jossa aiemman opitun tiedon mukaan kasvaa suojeltua pähkinäpensaslehtoa. 

Sitten tulikin nuha, kiitos raikkaan ulkoilman. Silti viimeisillä voimillani kävin likkojen kanssa katsastamassa täysin taivasalla paistattelevan crossfit -radan. Ei siellä oikein tälläisille päälle puolentoista metriä pitkille ihmisille ole paljoakaan iloa tai sitten se johtuu vaan näistä huikeista lihasvoimista...

Tänään päivääni piristi puolestaan vanhempieni vierailu. Käytiin tuossa tekemässä lyhyt kierros Kehräämön ympäri, ja kappas: "Täällähän on vaikka mitä. Täytyy tulla joskus oikein kunnolla ajan kanssa tänne kävelemään. Täällä on tosi hienoa". Kyllä, siis olenhan minä asunut täällä kohta kaksi vuotta, joten tänne on jokainen aina tervetullut tulemaan kylään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Toimin mielelläni matkaoppaana kierrellessämme ympäri Vorssaa!

P.S. Huomasitko jo mihin muualle voit blogini kautta kurkistaa?

Arvio terveydentilasi sen mukaan, kuinka myötämielisesti

suhtaudut aamuun ja kevääseen.

- Agatha Christie

Never hööd vapaapäivä

Mikä ihmeen vapaa päivä?

 "I have never heard of it."

Paras tapa hyödyntää vapaapäivä? No shoppailu!

Tänään se tuli taas todistettua ettei sellaista päivää olekkaan, jota voisi sanoa "vapaaksi". Ei siis opiskelijan arjessa. Meilläpäin vapaapäivä tarkoittaa päivää, jona tehdään kaikki viime aikoina rästiin jääneet ("unohtuneet") tehtävät. Yksi tapa tähän, siis vapaa-ajan lisäämiseksi on jättää väliin ekskursio, sillä silloin kun muut kiipeilevät katolla katsellen aurinkopaneeleita, sinä voit istua koulun koneella tekemässä rästitehtäviä. Tämä lyhyt maininta siis maanantaista.

Tänään tiistaina piti olla tuollainen kuuluisa vapaapäivä, mutta eipäs ollutkaan (hähää)! Aamulla piti nousta aikaisin ylös ja töppösillä tepastella kouluun klo 8.45 eli aika itseasiassa aika myöhään. Siinähän meni tämäkin päivä uutta ryhmätyötä aloitellen ja noita rästitehtäviä viimeisteiltäessä. Päivän päätteeksi oli vielä kokous, joten kotiin sain laahusteltua siinä klo 17 jälkeen. Eilen olin kotona vasta kuuden jälkeen, joten tässähän oltiin voiton puolella.

Tuntuu silti siltä, että jokainen päivä on viikko toisensa jälkeen samanlainen! Duunii, duunii, duunii ja niiden päälle vielä kokouksii, kokouksii. Ei hyötyy, ei kipuu.. eikö se yhteiskunta niillä pyöri? Ihminen ei voi saavuttaa loistokasta tulevaisuutta siten, että vaan märehtii sohvan pohjalla. Elämän ja menestyksen eteen tulee tehdä töitä, joten uskon näiden viime aikaisten uurastuksieni kantavan kortensa kekoon jossain vaiheessa tai kovasti ainakin toivon niin!

Paluumatka Turusta kävi näppäristi junalla. Lippua ostaessa sain jonotusnumeron, jonka tulkitsemiseen jäi toivomisen varaa.. kahden päivän jälkeen mitään merkittävää ei ole kuitenkaan (vielä) tapahtunut.

En nyt väitä, etteikö minullakin olisi joskus OIKEITA vapaapäivä, mutta tässä viime aikoina ne ovat todella olleet piilossa kiven alla. Viikonlopun YKL-kokous kuului niihin piilossa oleviin ja onneksi löysin sen, sillä se tuli todellakin tarpeeseen. Lyhyt viikonloppu lähes tuntemattomassa Turussa teki tehtävänsä. Pikainen irtiotto Forssan arjesta antoi sitä kauan kaivattua puhtia ja intoa, jonka voimin tulen tekemään koko tämän viikon (ja ehkä myös ensi viikon) täydellä teholla koulujuttuja niin, että oksat pois!

Tänään varmistui myös muutama muukin asia, joista kuulette kuitenkin vasta myöhemmin ;-) Joten pysykäähän kuulolla, eiku siis näkösällä tai jotain siltä väliltä!

Viikonloppuna donitsibaarissa syömässä kaikkea muuta kuin donitsia!

Kalenteri näyttää 25. maaliskuuta eli se tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on synttärit tasan kahden kuukauden päästä! Jiihaaa :-) Kesälomakin alkaa jo vappuna, joten tässähän alkaa jo menojalkaa ja punattuja kesävarpaita vipattamaan!

Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä,

kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.

- Tuntematon

Lauantaiaamun ylösnousemus

Herätyskello soi kello 5.18 (kyllä, omaan erittäin omituiset herätysajat). Sitten aamupuurolle ja pakkaamaan.

Kello 7.00 astun linja-autoon kohti Turkua, olen menossa YKL:n opiskelijatoimikunnan kokoukseen.

Nyt parhaimmillaan kello 7.20, kirjoitan matkapuhelimellani (eka kerta) näitä kyseisiä kirjaimien muodostamia sanoja, jotka yhdessä muodostavat yllätysyllätys lauseita!

Aurinko paistaa nyt jo korkealta taivaalta. Hetki sitten se oli vielä iso appelsiinia muistuttava mökläle kaukana horisontissa.

Miksi ihmeessä joudun heräämään jo toistamiseen ennen kello aamu kuutta... sanoppa se. Tälläinen on meikäläisen perus "viikonloppu". Aikaisin nukkumaan (jos kerkiää) ja vielä aikaisemmin ylös. Usein kyseessä on aikainen aamulenkki, tässä kun puolimaratoonille pitäisi harjoitella... tai "jotain ihan muuta" (fiksuna ihmisenä kun olen itselleni haalinut yhtä sun toista tekemistä).

Kuka muu muka viettää naistenpäivää kaupungintalolla, kaupunginstrategiaa kehitellen? Syö siellä ahnaasti opiskelijan tapaan hernerokkaa ja saa kaupungilta kyseisen päivän kunniaksi muhkean punaisen ruusun. Varmasti aika moni, jos on vähänkään yhtä paljon sekaisin kuin meikäläinen.

Se mitä ihmiset tekevät päivittäin, tekevät meistä sitä mitä olemme, tässä ja nyt sekä ehkä myös hamassa tulevaisuudessa. Aika syvällisiä mietteitä heti aamutuimaan, mutta hei tällänen mä olen (haittaakse?).

Luulin, että puhelimella olis kauheen vaikeeta kirjottaa blogia, mutta tää on oikeesti aika kivaa. Sanoja tulee niin reippaasti, että oksat pois! "Sano mitä ajattelet", kuvaa tätä just täydellisesti eikä vaan melkeen. Pitää siis harjoittaa tätä toistekin.

Tuntuu, että kaikki vapaa-aika kotona menee pelkkien koulutöiden tekemiseen, niinkun aina ennenkin. Sen takia tänne kirjoittaminen on jäänyt vähäiseksi, mutta jos nyt taas pysyin edes hetken kärryillä.

Bussilla matkustaessa, kun ei ole läppäriä mukana tai ei voi ottaa tirsoja, koska 22 minuutin kuluttua pitää vaihtaa toiseen bussiin, niin voi ottaa tosta noin vain kapulan käteen ja antaa runosuonen (äläkä sitten lue runosuoli) tehdä taikojaan. Enää ei siis pitäisi olla ongelmia kirjoittamisen suhteen.

Siinä kaikki nyt tällä kertaa.

Olet mitä syöt.

Nälkääs syö vaikka jänistä.

- Iskä & Eerittimummo