sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sport to the people

Asiahan on niin, että liikunta on paras lääke syysmasennuksen loitolla pitämiseen, joten tämän päivän sana onkin liikunta. Eli ylös, ulos ja lenkille siitä (marsmars!) liikkumaan, urheilemaan, päästään höyryjä, haukkaamaan happea ja piristystä elämään!

Tuntuu, että maailmassa (siis lähinnä Suomen mediassa) puhutaan jatkuvasti liikunnasta ja sen tärkeydestä, mitä kaikkea liikunta tekee mielelle ja keholla, mutta ennen kaikkea siitä, mitä sillä on mahdollisuus saavuttaa. Tarkoittaen siis kaikkea sitä, mitä liikunta antaa meille ihmisille. Kaikki se raataminen muutaman hikipisaran eteen on todellakin vaivan arvoista, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Se muuri, joka tönöttää aivan nenämme edessä siinä kohtaa, kun pitäisi lähteä liikkumaan (salille tai ulos, yksin tai yhdessä), on takuuvarmasti jokaiselle tuttu juttu tai on vähintään joskus kaukana menneisyydessä ollut. Mutta se on puolestaan jokaisen oma asia, miten tuon kyseisen muurin kaataa. Olen huomannut, että kaiken sen alkuväännön ja kitinän jälkeen on vain parempi laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos, ja vaikka lenkille lähtö tuntuisikin aluksi hirveältä ja vastenmieliseltä, niin se lenkin jälkeinen mahtava ja hyvä fiilis on kyllä sen arvoista (eikä muuten takuulla enää mökötytä!). Joten joko siitä vaan lähtee liikkeelle tai jää sohvalle nyhjöttämään.
Kumpi mahtaakaan kuullostaa houkuttelevammalta?

Kaikilla on omat tapansa harrastaa liikuntaa ja jokainen tekee sen itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Mutta se on todellakin täyttä totta, että siitä saatava hyvä olo ja nautinto ovat hyväksi kaikille. Liikunta ja muutenkin terveet elämäntavat helpottavat päivittäistä eteen päin puskemista huomattavasti. Olo on pirteämpi, jolloin koko kroppa voi hyvin (henkistä hyvinvointia unohtamatta) ja kaiken tämän kruunaa viimeistään se, kun illalla saa helposti unenpäästä (tai Nukkumatin unijunasta) kiinni ja voi levätä yönsä levollisin mielin.

Vaikka olen nyt jo kohta vuoden verran harrastanut (säännöllistä) juoksemista, niin koen oman itseni olevan itseni pahin vihollinen ja este. Heti kun tulee aikaväli, jona en ole syystä tai toisesta käynyt lenkillä tai ylipäätään urheilemassa, minulle tulee sellainen ylitsepääsemättömän patalaiska olo. On todella vaikeaa lähteä ulos hikoilemaan, jolloin myös usein tulee syötyä milloin mitäkin sattuu ja mieli tekee. Mutta heti kun saan taas normaalista rytmistäni kiinni, niin se myös pysyy.. ainakin seuraavaan laiskuuskauden alkuun.

Viimeisin tempaukseni on ollut jouluaattoon asti kestävä herkkulakko. Aloitin tämän hetken mielijohteesta lokakuun alussa, tarkoituksenani kokeilla omia rajojani.. kuinka pitkälle itsekurini on valmis menemään. Lakon kokonaispituus on hieman vajaat kolme kuukautta, josta on nyt kohta mennyt ensimmäinen kolmas varsin hyvällä menestyksellä. Lokakuun alussa meillä oli muutamat juhlat (heti lakon aloitettuani), jolloin olin päättänyt, että tämän kyseisen lakon aikana voin nauttia YHDEN PIENEN PALAN kakkua tms. MIKÄLI KYSEESSÄ OLISI OIKEAT JUHLAT! Asiasta ei lipsuttaisi, ei sitten yhtään. En ajatellut alkavani mihinkään nollatoleranssi -linjalle alunperinkään, mutta sitten mentiin toisen puoliskoni kanssa ostamaan jäätelöä.. emme oikeasti syöneet sitä paljoa, mutta minulle tuli välittömästi sen jälkeen kauhea morkkis siitä, mitä olin mennyt tekemään. Koko tämän lakon tarkoituksena on vähintäänkin oppia vähentämään sokerin syöntiä (mitä on tullut aika reippaasti edeltävinä kuukausina nautittua) ja tehdä muutoksia aiempiin ruokatottumuksiin. Uskon, että tämä tapa ajatella on tehnyt tästä niin helppoa kuin se on ollutkin. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli mitään karkkia tms., joten uskon tämän loppuajan menevän aika leppoisasti. Siihen mitä tulee tuohon aikaseimpaan pikku "sääntööni", olen päättänyt kumota sen (näin virallisesti sanottuna). Ei siis yhtään pikku herkkupalaa edes juhlissa, ei kunnes koittaa jouluaatto, jolloin voin hyvällä mielin, hyvällä omatunnolla nauttia muutamasta joulukonvehdista sekä muista joulupöydän antimista!

Mutta mitä tulee näihin viimeksi kuluneisiin päiviin täällä Vorssan sykkeessä, eilen oli ympäri Suomen maata koko kansalle maksuton liikuntatapahtuma, liikuntapäivä! Päivän ideana oli luultavasti kannustaa ihmisiä liikkumaan, sillä jokaisessa tapahtumaan ilmoittautuneessa kaupungissa oli jokaisessa yksi tai useampi kunto-/liikuntasali, johon ihmiset pääsivät ilmaiseksi tutustumaan, listalla oli valinnanvaraa aina tavallisista kuntosaleista aina kymmeniin erilaisiin ryhmäliikuntatunteihin. Minä osallistuin tapahtumaan täällä Forssan Kutomolla, jossa kävin lauantaiaamupäivän iloksi peppu-vatsa tunnilla retuuttamassa uinuvia lihaksiani.
Tunnin jälkeen kävin myös kehonkoostumusmittauksessa, jonka sai nyt tämän ilmaispäivien ohella siis ilmaiseksi. Kengät pois, sukat pois ja seisomaan laitteen päälle, joka näytti ihan tavalliselta henkilövaa'alta. Ei mennyt varmaan edes minuuttiakaan kun laite jo tulosti kuitilta muistuttavan paperin ulos, jonka mukava nainen minulle sitten selosti.

Painostani riippuen..
kehossani on vain 23.7 % rasvaa eli reippaasti yli puolet painostani on lihaksissa!
Yleiset arvot (vai miksi niitä kutsutaankaan) rasvaprosenttiin ovat
21.0 - 32.9 % (ei aika hyvin vai mitä?)
Olin yhtä yllättynyt kaikista niistä luvuista kuin kyseinen henkilökunnan henkilökin, joka todella vakuutti minun (kehoni koostumuksen) olevan erinomaisessa kunnossa. 

Siis todella yllättynyt! Olen aina tiennyt lihaksen painavan enemmän kuin rasva, mutta en koskaan kuvitellut kehossani olevan niin paljon lihasmassaa kuin tulos antoi ymmärtää. En ole alipainoinen enkä ylipainoinen, vaan ihan normaalimitoissa oleva parikymppinen nuori nainen, joka harrastaa sitä sun tätä liikuntaa, mutta pääasiassa jalkapalloa ja juoksua. Olen varmasti monen muun suomalaisnaisen tavoin ajatellut useamman vuoden ajan, että olisi kiva olla edes joskus kunnon "kesäkunnossa". Lyhyesti sanottuna siis omasta itsestään sellaisessa kunnossa, jolloin voi huolettomasti pitää bikineitä rannalla 24/7. En ole siis mikään langan laiha enkä edes pyylevä, vaan ihan normaalimitoissa kaikin puolin, mutta silti sitä ajattelee aina silloin tällöin (joka vuosi) alkavansa treenaamaan itseään kesän rantakelejä varten, tarkoituksena siis olla timmissä kunnossa heti kun aurinko tulee näille leveysasteille. 
Saa siis nähdä miten käy tänä vuonna.. tämän kyseisen lakon kestäessä samassa hulluudessaan aina tuonne kesään asti, olisi ainakin kaikki ylimääräinen (viimeisetkin sokerijäämät) poistunut kehostani, enemmän tai vähemmän. Mutta eihän siinä olisi mitään järkeä pitää vuoden kestävää herkkulakkoa, täysin selvän järjen vastaista! Oppiihan vanha koirakin uusia temppuja, joten miksi ihmiset eivät voisi muuttaa vanhoja ruokatottumuksiaan niin, että herkut olisivat kyllä sallittuja, mutta niitä syötäisiin sopivissa rajoissa, rajallisia määriä aina silloin tällöin, eikä joka viikko useamman kerran, aivan mielettömiä kasoja kerrallaan. 


Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, 
juoda sitä mistä ei pidä
ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.
- Mark Twain

2 kommenttia: