Uppsala i mitt hjärta

Oh, how great it was to spend few days in Uppsala after all these years. Though it has been only there years since my last visit, I felt myself even more excited when I got off from the bus at the Centralstation.

It's the city where I spend my student exchange in 2014. And I can still remember the feelings which I had during the first days. One of them was kinda liberating emotion, one big relief with plenty of confusion on the side. But luckily I found myself a friend who's simply awesome and our friendship means a lot to me. 

In Uppsala we went to see the views from the castle, had a fika at Storken (which is the best coffee place in town) and cycled around without any bike lights (oops). Cycling is simply the best thing you can do over there 'cause everything runs so fluently (thanks to separated bike lanes). You don't need to do nothing else than just enjoy the ride.    

If there ever comes a day when we can't be together,

keep me in your heart. I'll stay there forever.

- Winnie the Pooh

At Sunday we took a train to Stockholm where we did the most obvious choice and walked to Gamla stan and from there we continued towards Södermalm. We had heard about this "rock". The highest natural point where you could see some really good views over the whole city. At first we wandered through Monteliusvägen and after that became this gorgeous place called Skinnarviksberget.  The place is also very popular among the locals and yeah the views from up there were pretty cool. Only if we had had some pizza and bottles of beers with us.

Each one of us can make a difference. Together we make change.

- Barbara Mikulski

I don't know when we gonna meet again, it can take either months or years. In the meanwhile we'll  keep in touch and we'll always continue our talks where we last remained. With this girl it's every time like that there had been only days since our last meeting or call. Talking about this and that. Gossiping. Talking seriously about our futures. Speaking out our true feelings. Laughing. 

Time is the longest distance between places.

- Tennese Williams

Muuttomaakari

Elämäni ensimmäiset 19 vuotta tuli punkattua lapsuudenkodissa eli siellä missä moni muukin. Juhanintie jäi taakseen kun kahden viikon varoitusajalla saatu opiskelupaikka (olin siis varasijalla) sijaitsi toisella paikkakunnalla. Lähtö koitti siis heti lukion jälkeen. Olihan se sinällään kasvunpaikka kun ei tunne entuudestaan ketään koulusta saati koko kaupungista. Oma porukkamme on tiivis ja syntyi melko nopeasti ja saan olla joka päivä kiitollinen siitä, että nämä naiset ovat osa elämääni. Päivittäiset tapaamiset ovat harventuneet, mutta onneksi on tuo paljon puhuttu some. Niin ja pilvipalvelut, josta kaivetuista vanhoista videoista saatiin aamunaurut taas tällekin päivälle.

Oma lapsuudenkoti tulee aina olemaan koti vaikkei siellä enää asuisikaan. Riippuu silti täysin asiayhteydestä, kutsuuko sitä kodiksi vai mainitseeko puheessaan menevänsä "porukoille". Niin tai näin, niin koti on kuulemma siellä missä sydän on.

Pahimmillaan olen mieltänyt minulla olevan kolme kotia, joissa vietän aikaa ja joihin olen tavaroita levitellyt. Tai ei siinä nyt mitään pahaa ollut, mutta kerran jos toisenkin olisi ollut tarvetta tavaralle/vaatteelle joka olikin toisaalla. Näistä siis kolmas oli osa yhtä silloista elämänvaihettani, pikemminkin majapaikka eikä varsinaisesti oma. Ja koska kaikki myös loppuu aikanaan (vaikkei sitä toivoisi) niin sitten koittaa muutto. Siihenastinen omaisuus tulee kerätä ja sulloa laatikkoon. Tilanteesta riippuen jätetään taakseen kaikki ne asiat jotka saattavat muistuttaa menneestä, tietäen ettei sinne suuntaan ole enää paluuta. Halusit tai et. Toivoit tai et. 

Säästöpankinkadun aikaiset kesät tuli vietettyä kotikaupungissa eli porukoilla. Oma kämppä oli lähellä koulua niin se tuli pidettyä läpi koko opiskelujen. Vaikka siellä tuli hengailtua myös kesällä niin oli se ihana fiilis palata sinne aina syksyllä. Eräs syksy oli kuitenkin erilainen, kunnon ota tai jätä -juttu. Edessä oli muutto Uppsalaan, mikä minun kohdallani tarkoitti sitä, että nyt otat ja lähdet tai jätät ja kadut. Tukea päätökseen tuli puolin ja toisin sieltä sun täältä, ennen lähtöä sekä joka päivä eri aikavyöhykkeellä ollessani.   

Kyseiseltä reissulta jäi useita satoja kuvia, muistoja, uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kaiken tämän lisäksi tulen muistamaan Sernanders vägenin 500SEK arvoisella fillarilla poljetuista kilometreistä, corridoor partyistä ja joka ilta kello 22.00 kuulluista huudoista. Taisin minäkin niihin kyllä joskus osallistua.

Paluu Suomeen tarkoitti muutaman kuukauden yhteiseloa kämppiksen kanssa. Siihen aikaan ei ollut uniongelmia, sillä mieltä askarruttaneet asiat tuli kerrottua toiselle aina ennen nukkumaan menoa. Ensimmäinen asunto (oli se sitten vuokra tai omistus) tullaan muistamaan hamaan loppuun asti, ja niin tapahtunee myös omalla kohdalla. Kyseisestä vuokrakämpästä lähtiminen oli yllättävän kova paikka, koska olihan siellä tapahtunut yhtä sun toista muistamisen arvoista.  

Pitkän ajan jälkeen jäljellä oli vain yksi koti johon mennä. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä auki, joten helpointa oli palata porukoille ja miettiä jatkoa kaikessa rauhassa. Ei siinä kauaa ehtinyt pohtia kun omaisuus tuli pakata taas banaanibokseihin. Tällä kertaa paikallapysymiseni oli (taas) varsin epävarmaa, joten päädyin alivuokralaiseksi Varisselänkadulle. Suurin osa laatikoista jäi siis riesaksi vanhempien nurkkiin. Kuukaudet vierivät ja syksy teki tuloaan ja samalla myös silloisen asunnon varsinainen asukas. Kiireen vilkkaa oma asunto samalta paikkakunnalta ja kaikki tavarani renkaiden päälle. 

Elämä Tiilitehtaankadulla loppui ennen kuin kerkesi edes alkamaan eli alle kuukaudessa. Opinnot piti saada purkkiin ja se tapahtuisi sieltä mistä kaikki oli saanut alkunsa eli Porissa. Tarkkaa lukua en tiedä koska en ole viitsinyt laskea, mutta tuona vuonna tuli muutettua kyllä liian monta kertaa. Purkki saatiin täyteen eli koulu niin sanotusti pulkkaan eli valmiiksi. Tällä kertaa pysyin paikoillani noin puolitoista vuotta, jonka jälkeen kutsu kävi taas. Vapaudenkatu oli tähänastitista kämpistä pienin jossei lasketa vaihtoaikaista lukaaliani, johon mahtui kyllä ihmeen helposti 8 likkaa lattialle kuorsaamaan.   

Kulunut kuukausi on tullut vietettyä Muurahaistiellä ilman varmaa tietoa tulevasta. Eli saas nähdä kuinka kauan sitä tällä kertaa pysyy paikoillaan. Sanonta "kolmas kerta todensanoo" ei ole ainakaan tämän asian kohdalla osunut oikeaan, mutta joskos tästä seuraava (tai sitä seuraava) olisi kirjallisesti mun oma. Ei pakosti se viimeinen, mutta oma kuitenkin.

The great thing in the world is not so much

where we stand, as in what direction we are moving.

- Oliver Wendell Holmes

Uusi aluevaltaus

Täällä sitä nyt ollaan uudessa kaupungissa. Vaihteeksi hieman pohjoisempana, mutta onneksi on tuo meri edelleen vieressä. Edellinen paikka oli sisämaassa, jossa asuessa huomasi sen, että täällä rannikolla asuminen on just se mun juttu. Aivan sama vaikka tuulee ja tukka meneekin sekaisin. Tuo meriveden tuoksu ja lokkien (ihana) krääkynä yksinkertaisuudessaan ovat niitä muutamia asioita, jotka saavat mut tuntemaan olevani oikeassa paikassa, kotona. 

Some people feel the rain,

others just get wet.

- Bob Marley

Muutto kävi aika näppärään kun ei tarvinnut ottaa mukaan mitään isompia huonekaluja. Kuteet vaan kaapista rinkkaan ja tarvittavat käyttökamat oheen niin se oli siinä. Tai no tuli niitä kasseja vähän useampi, kun sain sittenkin kyydin porukoilta, niin olihan sitä auton tavaratilaa pakko hyödyntää.. urheilukamoista tuli kokonaan uusi kassillinen ja oli pakko ottaa matkaan myös tärkeimmät sisustuselementit, jotka tekevät olostani kotoisan missä ja milloin tahansa! Pienenä selvennyksenä siis, että tämän hetkinen kotikoloseni on nyt toistaiseksi vain kesän aikainen järjestely. Tosin kesä saattaa muuttaa tilannetta ja tulevaisuuden kulkusuuntaa. Eihän sitä koskaan tiedä.

We think too much and feel to little.

- Charlie Chaplin

Arki lähti tänään käyntiin ekalla työpäivällä ja kaik meni oikein mukavasti. Hyvillä mielillä kelpaa mennä toimistolle taas huomenna. Ainoana mutkana matkaan tuli vain tämä sietämätön kurkkukipu, joka laittoi viikon lenkkisuunnitelmani aivan lyttyyn. Pikkasen pistää kyllä ärsyttämään kun viime viikollakin tein jotain aivan muuta. Piipahdin Uppsalassa juuri ennen vappua ja sama meno jatkui heti Suomeen palattuani. Kesäkuussa on edessä puolimaraton, joten pitäisi nyt tosissaan alkaa treenaamaan sitä varten. Ihan vain sen vuoksi, ettei viime vuotinen aika ainakaan huononisi! Parempi kuitenkin nyt vain kestää tämä sairastelu, eikä lähteä huhkimaan puolikuntoisena. 

A person who never made a mistake

never tried anything new.

- Albert Einstein

I've finish my studies for this semester and started my summer job in a whole new city. Luckily this is also located on the Western Coast because nothing beats the feeling living by the sea! The smell of salty seawater and (not so lovely) voices of the singing seagulls. Those are just few of the things that will make me feel like home no matter where I am.  

Despite my sore throat everything has started just fine. I still have to wait for a while to go out and explore the best jogging trail and paths. Until then I'll focus on my new job and living by the sea.

What we think, we become.

- Buddha

Week 14: The end is near but so is Christmas

I'm so sorry that I haven't been writing for a longlong time. I've just had so much unfinished things to do and there's still huge pile of school works waiting on my desk. 

At the beginning of this second part of autumn semester I really felt that I'm gonna have plenty of free time, but the reality has been far away from that. I had two re-exams from my previous courses that I didn't pass. And along those I really needed to focus on my current course where we have had different teacher for each week. So, you can only imagine how confusing it has been and how blurry my head is feeling right now.

Then I'm just wanna tell something really shortly about this another re-exam of mine. So, I put all my efforts and tried to do my best in the written exam, that I actually did twice but failed them both. Deep inside of me I believed that I knew a lot of that course and its topics, but still I just couldn't do it. If there's someone or something to blame, the blame should put on me (of course) but also to the language barrier.

I have to admit that finding the balance between three languages has sometimes felt really difficult and even insurmountable. But after all the hard work (and few tears) that I've done I must say that it has been worth it. Every single day.

And yeah, last month I even celebrated my very first Thanksgiving! It was a really nice: lots of food and international students. I'm grateful for the good company that we had in that day and all the new people I meet and new friends I get every single day!

Then few pictures from one weekend trip to Stockholm. Me and my friends went to check the Christmas markets because it's getting closer and closer every day! 

One market was in the Old city and another one in Konstfacks: University of Arts, Crafts and Design. 

The queue was so loooong...

...that we had to waite over hour to get in.

When we finally got in we're so amazed. Every stuff and thing were made by the students in that particular univeristy and they were so nice! But bit too expensive for me and my student budget.

Gamla stan

Always do your best. What you plant now, 
you will harvest later.

- Og Mandino

Week 13

After my long lasting holiday, I've finally returned to school desk and started my last course here as an exchange student. The course is about Sustainable Natural Resource Management and it's actually pretty close to the degree that I'm studying at my home university. 

Nevertheless, the course contents is totally different from the one that I've had in my uni, that was also called Natural Resource Management. But there's still a lot of similarities between these two and I believe that through this new one I'll get plenty of new information about Natural Resources all around the world. 

During the course we will debate and discuss (among other things) about the interactive connections between Sustainability and Natural Resources. 

We had this dinner for international students in one day in our campus, and it was held in potluck style. So, that everyone that came there, came with some dish from their home country. Most of the dishes were from Asia, Germany and Spain because of that simple reason that most of the students come from those places. But all the food was amazing and really delicious! Thank you all for your efforts! 

Then we have finally find the best fika place in the city. It's the most cozy one, and as usual (but only here in Sweden) you'll get a free refill when you take a regular coffee. It's the perfect place to hang out with your friends 'cause there you can sit for hours and it feels like you're at your own place. 

Then my homies from Finland came to see me! Group of ladies who are one of my dearest friends <3 I had been waiting for them ever since I saw them during my holiday.  

We had a lot of fun and I shew them some culture things such as the castle, cathedral and few museums. 

At some point we started to feel hungry and ended up in Chinese restaurant for lunch. That food was so yummy! Chicken in peanut-butter-sauce, sushi and vanilla ice-cream with fruits for dessert.

<3

Feelings change, memories don't.

- Joel Alexander