keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Rakkaudesta ruokaan

Now that I've already mentioned diets we can switch the whole focus to food. And have a look some pictures from what I've actually eaten in my bygone trips.

Street food @ Portobello Road, London

After the fight it has been a bit difficult to return back to my "normal" eating habits and routines. Although I can finally eat what I want to, I still don't want to overeat. And for me, that's the problem. So, now I only need to find the right balance between training and nourishment. A good balance without any extra worries about weight loss (nor weight gain) or measured dinner portions.

Coffee break @ Évora


Paleo bread and dish from the local market place @ Copenhagen



Coffee, arepas and fruits @ Barcelona


For me food is more than nutritions. It's a pleasure, a source of energy, a passion and once in a while even a way to reward myself with something luxurious.

Ice-Cream @ Rome

On the other hand, eating is an activity of daily living. But there's still enormous amount of people around the globe who doesn't have enough food to feed themselves nor the members of their families. And us living up here in the North are so lucky to have plenty of food to consume.

Lunch @ Montserrat

But this isn't something what is constantly on our minds 'cause we have taken it for granted. When we're feeling hungry we just walk in to our kitchens and stuff our greedy little mouths with whatever we may find. And afterwards we're having bad consciense 'cause we ate way too much. But if we don't eat we'll turn grumpy and then it's a serious business for everyone around us. Therefore it's more than important to have some little snacks in our pockets and handbags.

Fruity bar @ London

Another beer and food @ Prague

Pork Chop @ London

Tapas @ Barcelona

Raclette dish @ Prague

Something traditional @ Prague

So, to keep our blood sugar levels up, all we need to do is eat. It may sound simple, but have you tried it overseas? Do you how does it feel like when you're in a unkown town and you're starving? Do you know where to find the right kind of food to fit your diet? And what would you do if you can't find any? How will you cope with yourself? What's your way to survive?

Baby Squids @ Barcelona

Tell me what you eat, and I will tell you who you are.
- Jean Anthelme Brillat-Savarin

maanantai 27. marraskuuta 2017

Rakkaudesta lajiin

Vielä virtaa. Valitettavasti nyt ei ole kyse tuosta brittiläisestä klassikkosarjasta, jossa kohellettiin Yorkshiren kylän liepeillä, vaan jostain aivan muusta. Nimittäin nyt aion kertoa siitä, miltä tuntuu valmistautua ihka ensimmäiseen matsiin ja mitä kaikkea tässä on nyt viime viikkojen aikana tullut tehtyä. Ja nimenomaan lyhyen mittakaavan mukaan ilman mitään päiväkohtaisia tuntemuksia tai muuta sellaista. Ihan kuin tässä jännityksen lomassa olisi meinaan johonkin päiväkirjaan muka kerennyt raapustamaan! Lopussa vähän myös siitä miten tämä kaikki oikein sai alkunsa.

Kropassa tuntuu virtaavan energiaa vieläkin vaikka matsi oli jo kuluneena lauantaina. Ja vaikka tuota kyseistä päivää oltiin odoteltu monta viikkoa, niin kyllä se meni ohi vielä nopeampaa. Heti aamulla saatiin huokaista helpotuksesta kun puntarin lukemat näyttivät reippaasti alle ilmoitetun kisapainon. Sieltä sitten kiireen vilkkaa aamupalalle tankkaamaan tankki täyteen varsinaista koitosta varten. Eniten aiheutti stressiä nimenomaan tuo painon tarkkailu, mutta äkkiäkö kroppakin siihen tottui kun joutui useampana päivänä syömään normaalia niukemmin. Eli ei se vatsa nyt ihan mitään järjettömiä huudellut vaikka sinne laitetut safkat olivatkin välillä melko tarkkaan punnitut. Piti vain muistaa syödä mahdollisimman ravinteikasta ja monipuolista ruokaa, niin että jaksoi kuitenkin treenata hyvissä voimin.

Anything that gets your blood racing is probably worth doing.
- Hunter S. Thompson

Ennen kisoja treeneihin lisättiin lähinnä lisää ottelun omaista harjoittelua eli sparreja. Muutama viikko meni aikalailla laput silmillä kun olin niin keskittynyt treeneihin ja jättänyt viikonloputkin vapaiksi kaikista menemisistä. Ja minulle se ainakin toimi, sillä silmissä kiilsi viikkojen ajan vain yksi ja ainut asia, johon olin päättänyt keskittyä tasan sataprosenttisesti. Minä menen ottelemaan ja sitä varten täytyy treenata, piste. Minä asennoidun siihen kuin tavallisiin sparreihin, jotta en jännitä turhia, piste. Minä nousen kehään ja peittoan kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet, piste. Minä menen ja voitan, piste.

Joka päivä ei tietenkään voinut vetää sata lasissa vaan piti muistaa antaa kropan levätä siinä missä mielenkin, sillä henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeässä osassa kuin henkilön oma fyysinen kunto. Pitää käsitellä nälän tunnetta, väsymystä, väsymyksestä ja nälästä johtuvaa ärtymyksen tunnetta sekä siitä kaikkein suurimmasta tekijästä eli jännityksestä aiheutuvia tunnetiloja. Ja mitä lähemmäs kisoja mennään, niin sitä enemmän kyseiset tunteet tuppaavat kasaantua ja nousemaan pintaan. Nuo tuntemukset kannattaa todella käsitellä niin, että osaa sitten tilanteen tullen valmistautua siihen mitä tuleman pitää ns. niin hyvässä kuin pahassa. Mikä kaikki voi mennä vikaan ja miltä se tuntuu? Entä miten selviän siitä tai miten siltä voitaisiin välttyä eli mitä minun tulisi tehdä toisin? Onko jotain mihin minä en voi vaikuttaa?

As soon as the fear approaches near, attack and destroy it.
- Chanakya

Kevyen tankkauksen jälkeen ehdittiin ottaa hetki lepoa, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kisapaikalle Helsingin GB Gymille. Ei siinä kovin kauaa ehtinyt ympärilleen vilkuilla kun piti alkaa laittaa kamoja niskaan ja alkaa lämmittelemään. Muutama minuutti myöhemmin noustiin kehään ja se oli menoa se. Kaikki kolme erää menivät minusta todella nopeasti eikä niiden aikana ehtinyt mitään turhia edes ajatella kun kaikki olikin jo ohi ja käteni nostettiin ylös voittajan merkiksi. Siinä vasta tulikin tunnetta flikalle käsiteltäväksi, koska tuosta kyseisestä suorituksesta tulleet kiksit olivat aikamoiset. Ja ovat sitä edelleen, että meinasi ihan tämän päivän treenitkin mennä turhan hätiköidysti. Nyt pitää vaan palautua normaaliin arkeen treeneineen ja ruokineen. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin seuraavaksi ajautuu tämän mukaansatemmaneen lajin kanssa.

Liikkuminen ja harrastukset ovat siis olleet osa elämääni aina tähän päivään asti. Pikkulikkana otin mallia vanhemmasta isoveljestä kun aloitin pelaamaan jalkapalloa. Tarkkaa aikaa en muista, mutta taisi siinä pallon perässä juosten kulua ainakin semmoiset 7 vuotta. Sitten tuli liian monta selvittämätöntä mutkaa matkaan teini-ikään varttuville nuorille, että jouduttiin laittamaan pillit pussiin lopullisesti. Monet jatkoivat pelaamista toisaalla, mutta meikäläinen ei osannut tuohon aikaan asennoitua seuravaihdoksen mukana tulevaan uuteen valmentajaan, joten jätin kikkailuni siihen. Vaikka pelasin harrastetasolla muutaman vuoden ajan, niin kyllä se silti edelleen pistää aina välillä kaduttamaan etten jatkanut pelaamista silloin muiden ikätovereineni kanssa. Ties missä sitä olisi nyt, mutta se on jo menneisyyttä se. Eikä mikään muuten vieläkään voita sitä fiilistä, kun laitat pitkästä aikaa nappulakengät jalkaan ja vedät muutamat kunnon ylämummot niin että verkko heiluu.

Opiskelijavaihdosta palattua otin mallia vuorostaan nuoremmasta isoveljestä, jonka kautta uskaltauduin potkunyrkkeilyn peruskurssille. Ja tällä tiellä sitä ollaan edelleen vajaat 3 vuotta myöhemmin. Enkä voi muuta kuin todeta, että onneksi lähdin kokeilemaan jotain aivan uutta, koska sitä kautta löysin itselleni uuden rakkaan urheilulajin. Harrastuksen joka on tällä hetkellä selkeänä ykkösenä, jonka olen laittanut useasti monen muun asian edelle ja joka vie mennessään viikosta toiseen. Uusien asioiden oppiminen ja niissä onnistuminen ovat niitä juttuja, joiden takia tulee mentyä salille kerta toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päällä treenien kautta tulleet kaverit, joilta saama tuki ja kannustus olivat arvossaan myös kisojen kynnyksellä. Eli tällaista ei-niin-lyhyttä kerrontaa tällä kertaa, mutta kun ihmisellä on jokin intohimo niin sen ehdoilla mennään.

A man will fight harder for his interest than for his rights.
- Napoleon Bonaparte

lauantai 4. marraskuuta 2017

Barcelona 2/2

If you're considering travelling around Europe, remember to do it on off-season. It's undoubtedly the best time of the year to do so. Actually it may be the one and only way to do so. It will ensure that there's fewer tourists than usual so that you'll be able to meet up with the locals and to get to know all their daily rituals. You don't need to stand in queues either just to see some famous sight. Or wait for hours to get to enter one remarkable building only to see something magnificent and breathtaking.

   
Faith consists in believing when it is beyond the power of reason to believe.
- Voltaire 

Off-season travelling has so many advantages but I'm not going to list them. The only thing I still can say about it that you've to experience it yourself. And once you've done that you can't do anything else except continue doing so. The same thing applies even to solo travelling which is my personal favorite. Each of us needs a little excitement to our lives and that because it's totally worth it.  


By losing your goal, you have lost your way.
- Khalil Gibran


During our stay in BCN I wanted to show some the most popular sights to my mother even though I'd already saw a few of them a couple years earlier. At that time I was visiting the city with a dear friend of mine. Nevertheless in this trip we did a lot of things and saw some pretty cool places. We climbed at the top of Tibidabo with this old funicular and got to see the best views over the whole city from the tower of the basilica.



Another great views where from Montserrat which is also known as the symbol of Catalonia. But first we needed to catch up a little different kind of ride to get there. And because I'm afraid of heights the minutes in that yellow cable car felt like hours for me (though I was constantly counting my toes).  
   
   

One unexpected moment was when we're walking up and down around Montjuïc and found this one outdoor bar (called La Caseta del Migdia) at the top of the park. We didn't know its existence beforehand but after two hours scrambling it tasted so damn good to drink Coca-Colas up there.  


Everything you can imagine is real.
- Pablo Picasso