Midsommar på landet

Toiset ne makaa tällä hetkellä darrassa ojan pohjalla tai jatkaa yhä juhlimista, mutta mitä tekee allekirjoittanut?

Hän on pyöräillyt tähän mennessä jo 30 kilometriä siskonsa luo viettämään viikonloppua. Ihan helppo nakki, paitsi se viimeinen ylämäki, jonka kohdalla meinasi usko loppua.

Tämä on taas näitä elämän suuria valintoja, joita on tietoisesti tullut tehtyä jo jonkin aikaa. Silloin kun muut ottaa tavalliseen tapaan jotakin vettä vahvempaa, niin meikäläinen urheilee, voitteko uskoa? Jokainen elää elämänsä omalla tavallaan ja minun kohdallani se tulee tehtyä hikoillen. Mutta mikäs siinä kunhan vain nauttii siitä mitä tekee.

Aurinkoiset terveiset siis täältä maalta ja hyvää juhannusta kaikille!

Jos istut vaan ja haaveksit,

jää sulta maineen laakerit.

Ken kalan tahtoo onkia,

saa ensin madon tonkia.

-Jussi

Itsensä ylittäminen on elämän suola

Haaste otettu vastaan ja suoritettu.: "Jes, mä tein sen!"

Tuossa viime vuoden lopussa kerroin teille seuraavasta haasteestani (tsekkaa se täältä)  eli puolimaratonin juoksemisesta, ja nyt se olisi sitten juostu! Paljon sitä tulikin treenattua ja ilmeisesti riittävästi, sillä juoksu sujui kuin tanssi (ainakin noin yleisesti ottaen)! Tai olihan siinä alussa pieniä hankaluuksia, mutta niistä päästiin eroon heti ensimmäiselle juomapisteelle tultaessa eli heti siinä 4,5 kilometrin kohdalla.

Pientä jännitystä pinnassa 24 min ennen lähtöä!

Alun odotukset oli koko ajan siinä, että siinä vaiheessa kun joskus pääsen maaliin, niin tuskin jalat enää kantaa, mutta väärässähän siinä oltiin. Juoksu sujui kaikin puolin hyvin ja se fiilis oli aivan mahtava! En olisi uskonut, että juoksemisesta voi tulla näin mahtava olo! Lisää näitä!

Maaliin tultiin siis omilla jaloilla, vaikka siinä viimeisen kilometrin loppukirin kohdalla rupes aika paljon tuntumaan pohkeissa ja polvissa. Näin jälkikäteen kun paikat eivät kuitenkaan ole juuri yhtään kipeät tai jumissa, niin sitä alkaa pakosti miettiä, että juoksiko sitä liiankin rauhallisesti? Tämä oli kuitenkin se elämäni ensimmäinen puolimaraton ja tavoitteena oli, että jaksan juosta koko matkan, niin eiköhän tuo minun aikani 2.18.17 ole juuri passeli ensikertalaiselle :-) Tulevaisuudessa voisi juosta vähintään yhden puolikkaan per vuosi ja sitten ravata noissa lyhyemmillä matkoilla vähän spurttailemassa.  

Kisahallin hulppean kisalounaan jälkeen oli hyvä käydä pulahtamassa (siis saunomassa) legendaarisessa Vesihelmessä!

Kyky on se, mitä pystyt tekemään.

Motivaatio määrää sen, mitä teet.

Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

- Tuntematon

Kesäni kuvina

Tänään oli tarkoitus viettää aurinkoista kesäpäivää Vanhalla Raumalla, mutta kappas kehveli kun sitä satoikin sitten vettä niinkun sanonko mistä!? Noh, emme me sille mitään mahtaneet, mutta kun on hyvässä seurassa, niin sitä viihtyy missä tahansa, satoi tai paistoi.

Tuo Rauma on niin lähellä Poria, että sinne on pakko mennä kyllä uudemman kerran, kunhan vain paistaa aurinko! Vanha kaupunki on niin valtavan upea paikka, eikä siellä nyt vesisateessa tullut niin paljon käveltyä kuin oli ajateltu. Söimme masut täyteet, ensin lounaalla Cafe Salissa ja kaffeella Kontion kahvilassa. Sitten poikkesimme pikku putiikkien lisäksi myös Rauman Merimuseossa, jossa oli kyllä yhtä sun toista mielenkiintoista nähtävää. Mitään muuta ei tarttunut mukaan kuin tuo valtaisan täynnä oleva masu, mutta jos sitten ensi kerralla!

"Having the best days of my life"

Elämääsi eivät ensisijaisesti määrää ulkoiset

edellytykset ja olosuhteet, vaan ajatukset,

jotka pyörivät mielessäsi.

- N.V. Peale

Seo moro, ekstiä toinoini!

Näin päättyi minun päiväni eilen Merikarvian Koivuniemen Herrassa. Tässä siitä nyt hieman lisää:

Seo moro, ekstiä toinoini -on ilmeisesti merikarvialainen tapa sanoa hei (anteeksi te, jotka kyseisellä paikkakunnalla asutte, mutta näin minulle opetettiin).

Jokaisella siis omat tavat ja tottumuksensa. Joku tykkää lyhyestä ja ytimekkäästä hyvästelystä ja jotkut taasen tuosta persoonallisesta murrehirviöstä. Tähän "seo moroon" kuului vielä eräänlainen käsiliike, kättä tuli pumpata tuossa sivulla sellaisessa 90 asteen kulmassa, samaan tahtiin kun sanoja tuli suusta. Siellä meitä oli reilu 10 immeistä ja näytimme varmasti aika pöhköiltä, jos paikalle olisi osunut joku kaukomaiden kulkija.. sekalainen porukka, joista jokainen luulee leikkivänsä veturia ja lausuu sanoja, joista ei saa mitään selvää.

"Merikarvian jokkee"

Olin siis kesätöitteni tai siis harjoittelun puitteissa tuolla Merikarvian MuuMaassa alias Koivuniemen Herrassa. Siellä meillä oli semmoinen pieni äksöni, jossa tuumimme yhteisesti tuotteistamista. Siis sitä miten esim. luonnon tarjoamat palvelut tai tuotteet on mahdollista tehdä tuotteiksi ja palveluiksi, joista kuluttajat ovat valmiita maksamaan. En tiedä, että selventääkö tämä tuota tuotteistamis -sanaa sinänsä laisinkaan, niin hankala se on muutenkin ymmärtää tai tiivistää yhteen lauseeseen.

Anyway, mikäli et ymmärtänyt niin vilkaise vaikka tätä eeposta. Siinä on kerrottu selkokielellä se mitä kaikkea maisemasta voikaan saada irti ja mitä me tai ne jotkut harvat työksensä tekevät.

Koska olimme ainutlaatuisessa kotieläinpuistossa, niin pitihän siellä sitten kierrellä ja tutustua paikan eläimiinkin. Pääsimme mm. juottamaan karitsoille maitoa tuttipullosta (heillä oli hirvä nälkä), silittää chinchillan pehmeää turkkia (mikään ei ikimaailmassa voi olla pehmeämpään kuin se tunne poskella), tavata pahkasian nimeltä "Pikku-Ukko" ja vitivalkoisia albiinopupuja sekä lypsää lehmää. Jokaiselle meille ojennettiin kertakäyttömuki, johon kaadettiin teelusikallinen kaakaojauhetta. Tämän jälkeen jokainen kävi vuorollansa lypsämässä Oksa -nimisestä lehmästä itsellensä maitoa. Sitten tadaa ja tuloksena ehkä maailman herkullisin kaakao! Once in a lifetime experience!

"Pikku-Ukko"

Päivän päätteeksi joimme pannukahvit leiritulella, jossa valmistimme myös muutamat köyhät ritarit.

Nyt tätä mahtavaa kokemusta rikkaampana voin kertoa, että olen ehkä löytänyt sen oikean paikan olla duunissa. Yhtenä päivänä luomutilalla ja toisena nautiskelemassa tyrnimehua aurinkoisella kotieläintilalla.

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista,

ohimennen siepatuista.

- O.S. Marden