Nopea briiffi tammikuun kujeisiin

"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä."

= Päätökset kannattaa tehdä nopeasti, sillä arvelemiseen ja miettimiseen saa kulutettua paljon aikaa ilman tulosta.

Tämä on kyllä totisen totta! Tässähän on ehtinyt vierähtää ikuisuus siitä, kun viimeksi tänne kuulumisiani päivittelin. Ja nyt siihen tulee muutos!

Ekana palaan tuohon vuodenvaihteeseen eli  Eurajoella juostuun uudenvuodenjuoksuun. Mitään suurempia suunnitelmia ei siis tuoksi päiväksi ollut määräytynyt, joten lähdimme (minä ja hän) vanhempieni kanssa ajelemaan kohti Eurajokea. Siinä missä muut juhlia rellestävät vahvempia juomia nauttien, tämä flikka juoksee itsensä henkihieveriin.

Matka oli huimat 5,3 kilometriä, joka juostiin siis niin lujaa kun jaloista lähti. Oma tavoitteeni oli juosta reitti alle puoleen tuntiin (30min), mutta maaliin tullessani aika pysähtyi kohtaan 30.21 eli vaivaiset 22 sekuntia kun olisin kyennyt jaloistani pinnistämään, niin olisi tuo puoli tuntinen alittunut (arvatkaas kuinka paljon harmitti). Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa, joten nyt on isompi porkkana asetettu ensi vuotta varten.

Uudenvuoden palauttavalle menossa

Juoksufiiliksillä jatketaan eteenpäin, vaikkakin pakkaslukemat ovat nousseet taivaisiin. Kävin tuossa reilun tunnin lenkillä, muuten jees, mutta naama ihan jäässä (eikä pakkasta ollut kuin -12 astetta). Saa nähdä miten käy, jos lukemat pysyvät pitkän aikaa lähempänä -20 astetta...

Uusi lukuvuosi lähti käyntiin leppoisasti täällä omassa pikku kämpässäni. Lomalla tuli kyllä jonkun verran rentouduttua, mutta tilanne oli lähes sama nyt tammikuussa kuin joulukuussakin. Hirveä kiirus ja häthätä, että mitä tehtäviä nyt pitää tehdä ja mitä olisi pitänyt tehdä. Ensimmäisenä koulupäivänä ei edes varsinaisia luentoja ollut, mutta niidenkin edestä kokouksia ja etätehtäviä. Heti alkuun meillä oli myös riemuisat opiskelijabileet nörttien tapaan, jotka minun osaltani olivat vain lippujen myyntiä.

Loppuvuosi meni siis sormet sauhuten sukkapuikkoja kilistäen, jotka olen nyt pitkästä aikaa ehtinyt vaihtaa kirjojen lukemiseen. Tämän vuoden ensimmäisen lukuvuoron sai Khaled Hosseinin Leijapoika (kirjailijan uusin tuotos tosin uupunee vielä kokoelmistani). 

Sitten tammikuun ja uudenvuoden wow-factoriin eli ehkä isoimpaan kohokohtaan nyt ainakin näin henkilökohtaisella tasolla. Minä nimittäin pääsin vihdoin ja viimein käymään Kaisaniemessä! Eihän se siis mikään maailman menoa mullistava asia lainkaan ole, mutta minulle itselleni varsin suurin askel elämäni varrella.

Olen siis koko elämäni ajan halunnut tuolla nimeni mukaisessa kaupunginosassa käydä ja nykyinen YKL-pestini sen sitten toteutti. Tosin varsin suppeasti. Kävelimme Helsingin rautatieasemalta Kaisaniemeen (etsin joka puolelta innoissani tuota sanaa), olimme sisätiloissa, kävelimme 10 askelta lounasravintolaan kadun toiselle puolelle ja seuraavat 30 askelta lähimpään metrotunneliin, joten aika nihkeästi tuli siellä kierreltyä. Mutta nyt kun olen siellä pikaisesti käynyt, niin seuraava visiittini tulee takuuvarmasti olemaan kattavampi. Aion käydä jokaisessa Kaisaniemen kolkassa ja kulmassa sekä kiertää kaikki paikat, joiden nimeä nuo kymmenen kaunista kirjainta koristavat. 

Eräs asia, jonka tajusin tuota reissua tehdessä oli se, että olen hommannut itselleni aivan liian ison kannettavan tietokoneen. Ei tätä masiinaa voi mitenkään kutsua läppäriksi, kun tätä on niin vaivalloista kantaa mukanaan paikasta A paikkaan B. Siis tämä on 15.6 tuumainen, jossa on erikseen tuossa oikealla nuo numeronäppäimet, jotka ovat siis se syy, miksi halusin tämän kyseisen vekottimen. Olen aina käyttänyt vain noita oikealla puolella olevia numeroita, koska ne ovat paljon kätevämpi käyttää kuin nuo "tuiki tavalliset". Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuon kyseisen viikonlopun jälkeen tulen muistamaan tämän kokoisen laitteen vaivannäön (sen, kuinka sitä siellä hampaat irvessä kannoin) siinä vaiheessa, kun joskus hamassa tulevaisuudessa olen ostamassa uutta kannettavaaa. Kaipa minun on viimeistään siinä vaiheessa totuteltava toisten numeronäppäinten käyttöön... 

Eilen vietettiin tyttöporukalle erään tytsymme syntymäpäiviä ja lauantaina lähdetään tyttövoimalla shoppailemaan Ideaparkkiin, tuonne valtaisaan mekkaan, jossa kaupoista ei varmasti tule pulaa. 

Nyt rupean puolestaan valmistautumaan hippien saunailtaan elikkäs solong siihen asti and I'll catch up with you later!

Mikä on täydellisintä onnea? Kotiin jääminen.

- Bhartrihari