Nyt se tulee taas, uusi vuosi ja uudet kujeet. Kauan sitä on tullut mietittyä, mutta nyt olen jokseenkin saanut päätettyä sen, mitä vuosi 2014 tulee pitämään sisällään. Ainakin siis sen suhteen mitä tulee liikuntaan ja juoksun harrastamiseen, ja osaltaan myös muihin elintapoihin (herkut yms).
Tämän vuoden tavoitteenani oli siis 10 kilometrin pituisen matkan juokseminen tuon tuosta. Alku oli ehkä hieman hatara, mutta kunnon vauhtiin päästyäni mikään ei ollut tielläni. Kesäkuussa juoksin elämäni ensimmäisessä juoksutapahtumassa kyseisen matkan aikaan 1.08.18, jonka jälkeen peruslenkillä käydessäni ajat ovat pysyneet melko samoissa lukemissa. Olen varma, että pystyisin vetämään nyt tuon kympin matkan lähemmäs tuntiin.
Mutta nyt pidemmittä puheitta tulevan vuoden haasteeseen eli puolimaratoniin! Juoksemiseen hurahtaneena ja muutamissa juoksutapahtumissa käyneenä voin kertoa, että on se juokseminen hienoa. Sitä voi tehdä missä ja milloin tahansa, ympäri vuoden, satoi tai paistoi.
Vanhaa 10 kilometrin matkaa pidennetään 21,0975 kilometriin. Treenaaminen alkaa heti ensi vuoden alussa, tammikuussa 2014. Tavoitematka on tarkoitus juosta Forssan Suvi-illassa kesäkuun puolivälissä.
Tulevan vuoden aikana pyrin myös vahvistamaan lihaskuntoani muun muassa kahvakuulaharjoittelulla. En ole koskaan hurahtanut kuntosaleihin tai ylipäätään sisälajeihin (lukuun ottamatta joukkuelajeja, kuten jalkapalloa), mutta olen harkinnut myös sitä mahdollisuutta että, mikäli en saavuta haluamiani tuloksia kesään mennessä, niin voisin mennä ja kokeilla tätä kammoksumaani harjoittelumuotoa.
Sitten mitä tulee herkkuihin, niin tulen olemaan koko ensi vuoden ilman karkkia, perunalastuja tai muita sellaisia turhuuksia. Poikkeus sääntöön tulee juhlissa ja synttäreillä, joissa luultavasti on tarjolla yhtä sun toista (yhtäkään herkkua en itse tule tulevana vuotena ostamaan). Olen päättänyt, että näissä kyseissä tilaisuuksissa voin palan kakkua tai leivosta syödä, ihan pienen palan vain. Koko vuoden kestävä herkku-nollatoleranssi vaikuttaa niin pitkältä, jokseenkin ehkä mahdottomalta, joten olen asettanut siihen muutamia poikkeuksia, jotka sopivat minulle itselleni ja ovat kohtuullisia. Kaikki on mahdollista silloin, kun sitä tekee itselleen mahdollisella ja parhaimmalla tavalla.
Loppuun vielä muutama kuva sunnuntain kävelyreissulta. Hyvää uutta vuotta ja uusia kujeita!
Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista,
se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista.
Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen
kun olet lukenut tämän.
- Mike Dooley
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti