Vetovoimainen talviuni

Voihan nyt hiljaiselo minä vaan sanon. Fiilis on aikalailla sama mitä varmaan Muumeillakin juuri ennen talviunille astumista. Pari viime kuukautta menneet meinaan täysin horroksessa eikä tämä mustaan märkäpukuun sonnustautunut joulukuun alkukaan ole auttanut asiaa. Aivan sama mitä sitä on yrittänyt tehdä piristyäkseen, niin harmaus vetäisee sisäänsä. Pitänee alkaa ottamaan järeät keinot käyttöön, mikäli kohta alkava lomakaan ei tee taikojaan!

Niin ja aiemminhan kerroin pyrkiväni takaisin ruotuun seitsemässä viikossa, mutta kuinkas kävikään? No, toteampa nyt vain ettei tuo kyseinen tavoite ole vielä lähimaillakaan. Tällä hetkellä on realistisempaa elää siinä toivossa, että tulevankin vuoden sairastelut olisivat olleet tässä samassa putkessa ja ettei sitä tarvitsisi enää uppoutua sohvan syövereihin. Harmittaa vaan kun on tuo juoksuhaastekin jäänyt ihan hunnigolle. Nämä ovat näitä kuuluisia selityksiä kun tuotakin ollut kerran koko vuosi aikaa suorittaa, mutta minkäs sille mahtaa. Tässä kuitenkin pari pikkuriikkistä juttua, jotka olisi kiva vielä saada tehtyä:

Kohta 4. Tee polkujuoksulenkki **
Kohta 6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka eli 21,0975 kilometriä
Kohta 15. Juoksen vähintään tunnin ajan PPP-vauhtia **
Kohta 24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla
Kohta 37. Aseta itsellesi juoksutavoitse ja juokse tavoitteeseen
Kohta 38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan *

*Päivitetty 19.12.
**Päivitetty 27.12.

Eniten jännittää tuo puolikkaan juokseminen, koska se on perinteisesti ollut se jokavuotinen tavoite johon olen pyrkinyt. Ja johon kuluvaa aikaa olen aina halunnut parantaa. Mutta ajalla ei ole enää tässä vaiheessa mitään merkitystä, kunhan vaan noita kilometrejä tulisi riittävästi, niin se riittänee.  

Kierron yölliset vaikutukset

Kirjoitin täsmälleen vuosi sitten odottamisesta ja ajankulusta. Oli kiire taikka ei niin minä jos kukaan olen niitä henkilöitä, jotka turhautuvat jonoissa ja alkavat tarkoituksella huokailla suureen ääneen niin, että muut ihmiset tämän varmasti huomaavat tai vähintään tuntevat lievän tuulenvireen niskassaan. Askel parempaan tulee kuitenkin siinä että tiedostan omaavani kyseisen piirteen, joten minun ei tarvitse kuin välttää sellaisia tilanteita, joissa se saattaisi tulla esille. En koe myöskään olevani kärsimätön, mutta sille ei vain mahda mitään jos sattuu olemaan huonolla päällä ja middle of a really bad day.

Sillä päällä ollaan oltu koko tämä viikko tähänkin asti ja ihan vain siitä syystä, että on taas se aika kuukaudesta. Tai siis tarkemmin sanottuna se aika Kuun kierrosta ja vaiheista, joten stop tykkänään ensimmäisille ajatuksillenne. Ne toiset ajat kuukaudesta ovat täysin oma erillinen asiansa, kiitos evoluution. 

Nyt kuitenkin takaisin tähän kiertoon. Jotakin kautta olen joskus aiemmin kuullut, että kun on täysikuu niin porukka ei saa nukuttua. Tai siis, että osa meistä Maan matosista ottaa jollakin tapaa nokkiinsa siitä jos Kuun kierto on yli 1. neljänneksen eli tulossa  täydeksi valkoiseksi ilmentymäksi taivahalle. Tätä kummaa tilannetta on tutkittu vuosien ajan ja tunnetaan ilmeisesti myös "Kuuhulluutena". Tästä käsitteestä voi toki sulkea pois radikaalisti mielenterveyteen liittyvän sekoamisen tai järkensä menettämisen (ainakin tässä asiayhteydessä). Lyhyen pohdinnan ja konsultoinnin jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen, että minuakin riivaa ajoittain tuo kuuluisa hulluuden taso! Ja se on muuten kaikkea muuta kuin mukavaa. Tänään on nimittäin menossa 3. päivä, jota on edeltänyt siis kolme todella kehnosti nukuttua yötä. Vai tuoko Nukkumatti teille muillekin unihiekkaa vasta tunteja puolenyön jälkeen?  

There are nights when the wolves are silent and only the moon howls.

- George Carlin

Tähän päivään asti jaksoin sinnitellä, mutta kun tulin treeneistä kotiin niin nappasin heti vahvemman särkylääkkeen nassuun koska tätä meneillä olevaa päänsärkyä ei vaan jaksa. Edes rankat hikijumpatkaan eivät ole vaikuttaneet nukahtamisaikaani millään lailla. Eli mikäli maailmankirjani ovat jatkossakin yhtä sekaisin näihin aikoihin kierroista niin saas nähdä miten käy. Pitääkö alkaa turvautua napsimaan lisää melatoniinia vaikka se onkin kehossamme luontaisesti esiintyvä hormoni? Totta vai tarua -tietoa kaivatessa tuli vain huomattua, että se oli mainittu useaan otteeseen. Tiedä sitten olisiko oikeasti tehokas apu vai pelkkää huhupuhetta koko juttu. Itse kun tapaan normaalisti nukahtaa melko nopeasti ja nukkua sen jälkeen kuin tukki. Toki satunnaisesti saattaa mieltä vaivata yksi jos toinenkin asia, jonka takia ei uni meinaa tulla, mutta sekin on taas asia erikseen. Tällä hetkellä päällimmäisenä toiveissa vain se, että tämä kierto menisi jo ohitse ja pääsisin takaisin entiseen tuhisevaan unirytmiini.

Sattuuko jollakin teistä olemaan jakamisen arvoisia vinkkejä siihen, miten tämän piilevän ihmissusimaisen ominaisuuden kanssa olisi paras toimia? Kaikki poppaskonstit otetaan avosylin vastaan.  

We are all like the bright moon, we still have our darker side.

- Kahlil Gibran

Surkeiden sattumusten sarja

Illat ovat pimeitä ja aamut  valoisia. Ainakin vielä pienen hetken, sillä pian koittaa taas se jatkuvan pimeyden aika. Aamulla kun heräät on pimeä ja iltapäivällä on taas/edelleen pimeää kun menet kotiin.

Pieni siirto kelloissa ja tadaa, kesäaika on päättynyt and it's winter time!

For every dark night,

there's always a brighter day.

- Tupac Shakur
  

Tuo pimeys ei nyt sen suuremmin kyllä tunnu missään, kun siihen on jo tottunut, mutta pienet epäonnistumiset sen sijaan saavat sekä suun että mielen mutrulle. Juuri kun sitä ehti toivottaa itselleen hyvää alkanutta, aavistuksen aurinkoista viikkoa, niin johan alkoi..

Sateessa kävely on ihan fine, ei haittaa, mutta pienet, jatkuvalla syötöllä tulevat "vastoinkäymiset" ja "kömmähdykset"? Välillä niille ei vaan näy loppua. Onneksi asiat voi aina tehdä toisella tapaa ja usein niihin löytyy myös jokin piristävä päivänpaistekin. Täytyy vain jaksaa ajatella asioita niiden kaikilta kanteilta.

Nothing happens by chance. 

- Paulo Coelho

Seuraavaksi muutama Erkki Esimerkki onnistuneesta alkuviikosta:

- Tittidiii, jes pääsen "ajoissa" nukkumaan 

- Ringring herätyskello soi, tiedossa viikon eka työpäivä

- Sitten suihkuun eli valot päälle click

- Mitä ihmettä lamppu palanut siis no light

- Suihku pilkkopimeässä, ovi hieman raollaan

- Aamupuuro nassuun ja töihin mars

- Työt jäävät lyhyeen kun ei vain nappaa

- Pientä voittoa kirpputorilta ja uusi kirjalöytö

- Seuraavaksi lenkille.. ääh ei jaksa

- Auton rattiin ja kaasutellen siskon luo

- Nälkä -> keitä kahvia

- Lisää uusia kirjoja

- Koirien kanssa hengailua aka terapiaa

- Toisen kahvikupin kohdalla istahda lattille

- Karvakaveri seuraa -> töks&loiskis -> märkä lattia

- Hahahhaaa eipä tässä mitään siis piece of cake

- Mennessäsi nukkumaan lyö varpaasi -> voimasanoja

- Ja heti perään vielä olkapääsi -> lisää voimasanoja

- Käläkälä herätys ennen omaa kelloa

- Suunnaton ärsyyntyminen -> ah mikä aloitus päivälle

- "Aamurytmi" ja "rauha" tästä syystä sekaisin

- Astu tulikuuman suoristusraudan päälle -> HUUDA
- Kunnon piste i:n päälle
- Joko rupeaisi riittämään?

Seuraavaksi pohdit vain sitä, että voitko mennä illalla ollenkaan treeneihin (eli tinttaamaan tatamille) päkiässä olevan (suht lievän) pallovamman kanssa? Takuulla muuten menen. En todellakaan aio antaa sen haitata.

Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?  No näin.

Lessons in life will be repeated

until they are learned.

- Frank Sonnenberg

Tänään edessä muutto, joka toivottavasti menee edes astetta paremmin kuin kaikki muut asiat tähän mennessä. Muuten loppuu usko.

But think about all the bright sides, tänään taas omaan kotiin! Loppukesästä tapahtui vähän yhtä sun toista. Asiat ovat vaatineet hieman järjestelyjä ja koetelleet ties ketä, mutta jos pian rupeaisi helpottamaan.
 

Life is really simple,
but we insist on making it complicated.
- Confucius

Ja tämäkin siis varmaan jo tämän vuoden sadastuhannes muutto, mutta lupaan etten aio siirtää omaisuuttani enää mihinkään tämän vuoden puolella. Ensi vuoden kujeet ovat sitten täysin uusi juttu.

With the new day comes

new strength and new thoughts.

- Eleanor Roosevelt