Pimut Puolassa

Viisi meidän suvun naista viettämässä kaupunkilomaa ulkomailla. Uhka vai mahdollisuus? Sanottakoot, että ennen tuota reissua olin ehkä aavistuksen epäileväinen, mutta hyvinhän meillä  loppujen lopuksi meni. 

Tällainen asetelma oli meinaan meikäläiselle varsin erikoinen, sillä aiemmin reissannut ympäriinsä pääasiassa yksin. Tai korkeintaan kera yhden ystävän. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin niin monta muuttujaa, että pisti pakostakin hieman jännittämään. Mitä siis tehdä kun enää ei voisikaan mennä paikasta toiseen (siis kierrellä ympäriinsä) täysin oman mielen mukaan, vaan sitä tulisi kuunnella muun matkaseurueen toiveita ja mielenkiinnon kohteita. Entä milloin meistä kullekin yllättää nälkä ja mistä löytää jokaiselle kelpaava rafla juuri ennen kuin kenenkään mahdollinen nälkäkiukku astuu estradille. 

You must learn to let go. Release the stress.
You were never in control anyway.

- Steve Maraboli

Nooh, kyllä noita hampaita tuli aavistuksen verran kiristettyä, mutta ei onneksi kaiken aikaa. Kelloon tuli erilainen ääni sen jälkeen, kun asennoitui olevansa sellaisella matkalla, jossa seura on se tärkein. Muulla ei niin väliä, kunhan vain hengailtaisiin kimpassa ja tutustuttaisiin kaikkeen mitä Gdańskissa  olisi ihmeteltävää. Jaettiin porukka jossain kohtaa kuitenkin osaksi aikaa kahtia, niin se jos jokin toi oman helpotuksensa päivän etenemistahtiin.  

Gdańsk on aika pieni kaupunki ja jonka näkemiseen riitti hyvin tavallinen viikonloppu. Siis kolme päivää ja kaksi yötä. Ja meitä kun oli sen verran monta, niin oltiin varattu huone huoneistohotellista, jonka ikkunnasta oli näkymät tuolle ekassa kuvassa näkyvälle maailmanpyörälle. Toki ikkunasta sai ihastella myös aika ajoin ohi lipuvaa merirosvolaivaa! Oi kumpa olisin vaan ollut vuosia nuorempi, niin olisin niin mennyt kyytiin.   

Yksi asia kuitenkin jäi vähän nakuttamaan. Nimittäin se, ettei ollut riittävästi aikaa kiertää museoissa tai muissa sen sellaisissa. Ja pelkästään siis tämän vuoksi voin todeta, että ompahan yksi syy käydä samaisessa kaupungissa joskus tulevaisuudessa uudestaan. Niin ja toisekseen ne kulmapuodin lämpimäiset munkit! Ai hitsit kun ne oli nannaa.

Kulttuurin jäädessä lähes olemattomaksi, niin tällä reissulla käveltiin, otettiin erittäin lyhyt, mutta yksi hauskimmista taksimatkoista ikinä ja shoppailtiin yllättävän paljon. Niin ja siis tämä viimeksi mainittu ihan omaan normiini nähden. Mutta sitten taas toisaalta, jos kerran olet pienehkössä kaupungissa syksyllä, jolloin säätkään eivät välttämättä ole kovin kummoiset, niin shoppailuhan on varsin mainio tapa puuskuttaa menemään. Syömistä ja juomista unohtamatta!

Your calm mind is the ultimate weapon against your challenges.

- Bryant McGill

Mitä silmät ei nää

Taas tuli huomattua, että turha siintää suunnitelmiaan liian kauaksi. Tai mitä tulee siis suunnitelmiin viikonloppureissuista tai vaan pidemmistä ulkoilu- ja retkeilykohteista. Sillä löytyyhän sitä uutta ja ihmeellistä koettavaa ihan lähimaastoistakin. Ei tarvitse kuin valita kohde, pakata mukaan reissumiehet ja termospullo, niin seikkailu voi alkaa.

Viime viikonloppuna esittelyvuoroon pääsi taas Svedjehamnin näkötorni, mutta ennen kuin sinne sopi ylös asti kavuta, niin piti hieman köpötellä poluilla. Ja tulihan siinä samalla opittua yhtä sun toista historiasta ja paikallisen luonnon tarjoamista ihmetyksistä. Strömsööseenkin piti nuo kaksi ulkopaikkakuntalaista viedä.

Toisena oltiin puolestaan Öjbergetin luontopolulla, jossa sielläkin oli yhtä sun toista asiaa, jota hämmästellä ja ihmetellä. Oli siirtolohkareita, hiidenkirnu, pirunpelto ja kolmiomittaustorni. Täysin semmoista kamaa, että aivan kuin olisi ollut oikeen työn puolesta tyhyilemässä. Varsinkin kun ottaa mukaan vielä Merenkurkulle tyypillisen maankohoamisen.

Mutta työasiat kuitenkin sikseen, sillä niiden puolesta päivitellään kuulumisia vasta marraskuun puolella. Ja vaikka niihinkin liittyy muutoksen tuulia, niin kaikki aikanaan. Etenkään kun ei ole varmaa, että mistä päin maata sitä alkaa seuraavaksi elämäänsä tarkastella. Toiset sanovat, että elämä menee seitsemän vuoden sykleissä. Ei vaan minulla, ainakaan vielä. Tässä vaiheessa mennyt paljolti aina kaksi vuotta kerrallaan. Pian tulee täyteen jo kolmas, joten muutokset ovat enemmän kuin suotavia.

Be the reason somebody smiles today.

- Unknown